Verottaja on lähettänyt viime aikoina kiihtyvään tahtia ulkomaisia tilejä, sijoitustuotteita ja erityisesti sijoitusvakuutuksia sekä eläkevakuutuksia koskevia selvityspyyntöjä. Selvityspyyntöjä on lähetetty erityisesti kotiutettaessa ulkomaille kohdistuvia sijoituksia ja tilejä, lopetettaessa sijoitusvakuutuksia sekä ulkomailla työskennelleen henkilön palatessa takaisin Suomeen.
Selvityspyynnöt voivat alkaa esimerkiksi seuraavasti:
Verohallinnon saamien tietojen mukaan olet saanut pankkitilillesi […] seuraavat suoritukset:
TAI
Verohallinto saa verotukseen liittyviä tietoja muiden valtioiden viranomaisilta kansavälisten sopimusten ja hallinnollisen yhteistyön direktiivin nojalla. Osana kansainvälistä tietojenvaihtoa Verohallinto saa tietoja Suomessa yleisesti verovelvollisten henkilöiden ulkomaisten finanssilaitosten tileistä ja tileille maksetuista suorituksista.
Verohallinnon saamien vertailutietojen mukaan […] niminen pankki / vakuutusyhtiön on ilmoittanut sinun saaneen […].
Monesti asia saadaan selvitettyä jo ensimmäisellä vastauksella, jossa suorituksen perusteet selvitetään, eikä selvityspyyntö aiheuta jatkotoimenpiteitä.
Selvityspyyntöön vastatessa on tärkeää tuoda esille kaikki verovelvollisen kannalta edulliset seikat, kuten miten tulo on ilmoitettu verotuksessa, ulkomaille mahdollisesti maksetut ja pidätetyt verot, mahdollinen rajoitettu verovelvollisuus suorituksen maksuhetkellä, verosopimuksen mukainen asuminen ja/tai kuuden kuukauden säännön mahdollinen soveltuminen ja vaikutus asiaan. Lisäksi selvityspyyntöön vastatessa voi ilmetä aikaisemmin verotuksessa vähentämättä jääneitä tulon hankkimiseen tai säilyttämiseen liittyviä kuluja joiden osalta aikaisempien vuosien verotusta tulee vaatia oikaistavaksi.
Jos tuloja on jäänyt ilmoittamatta
Joissakin tilanteissa osoittautuu selvityspyyntöön vastattaessa, että Suomessa mahdollisesti verotettavaa tuloa ei ole ilmoitettu syystä tai toisesta.
Erityisesti näissä tilanteissa prosessin alkuvaiheissa annetun vastauksen sisältö korostuu, koska tässä yhteydessä kerättyä näyttöä ja selvitystä voidaan hyödyntää myös mahdollisessa myöhemmässä esitutkinnassa ja rikosprosessissa. Verohallinnolla on velvollisuus tehdä rikosilmoitus verovalvonnassa havaitsemistaan mahdollisista rikoksista, jos toimenpiteistä luopumisen edellytykset eivät täyty:
- Rangaistuskäytännön mukaan verorikoksesta on määrätty yleensä vankeusrangaistus, kun vältetyn veron määrä on niinkin alhainen kuin yli 8.000 €, ja
- jo noin 16.000–20.000 €:n suuruinen vältetty vero täyttää törkeän veropetoksen tunnusmerkistön.
Tällöin toimenpiteistä luopuminen ei monesti ole mahdollista vaan Verohallinto tekee rikosilmoituksen, jos rikoksen objektiivisen tunnusmerkistön täyttymisestä ja tahallisuudesta on näyttöä.
Tahallisuus
Rikostutkinnan uhatessa on erityisen tärkeää pyrkiä osoittamaan, että teko ei ole ollut tahallinen. Tahallisuusarviointiin voi vaikuttaa mm. varojen alkuperä, tekijän ikä, osaaminen ja asema, varallisuuden ottaminen omaan käyttöön ja hallintaan, aktiivinen pyrkimys selvittää oman verovelvollisuutena sekä verojen myöhempi ilmoittaminen ja maksaminen oma-aloitteisesti. Vaikutusta on myös sillä, onko kyseessä liiketoiminta, johon soveltuu pääsääntöisesti korostettu selonottovelvollisuus vai onko kyseessä henkilön henkilökohtainen verotus sekä säännösten tulkinnanvaraisuus.
Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2017:98 tahallisuutta on veropetosasiassa arvioitu seuraavasi:
Verotukselliset ratkaisut voivat olla hyvin tulkinnanvaraisia eikä niissä selvitetä rikosoikeudellista vastuuta, vaan tehdään vero-oikeudellinen arvio siitä, mihin käytettävissä olevien tietojen perusteella on perusteltua verotuksellisesti päätyä. Verovelvolliselta ei voida kaikissa tapauksissa vaatia sen täydellistä ennakoimista, miten hänen verovelvollisuuttaan voidaan jälkikäteen tuomioistuimessa arvioida eikä tällainen selvittäminen aina ole käytännössä mahdollistakaan, vaikka erityisesti liiketoimintaa harjoittavan verovelvollisen kohdalla lähtökohdaksi voidaan asettaa, että liiketoiminnan oikeudelliset edellytykset on selvitettävä.
Itsekriminointisuoja
Rikosprosessin uhatessa voi itsekriminointisuoja ulottua myös selvityspyyntöön vastaamiseen, koska rikoksesta epäillyllä tai syytetyllä ei ole velvollisuutta myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen.
Itsekriminointisuoja ei kuitenkaan ulotu sellaisenaan verotuksen toimittamiseen ja asian selvittämättä jättäminen voi vaikuttaa negatiivisesti itse veroprosessin lopputulokseen eli maksettavaksi määrättävän veron määrään ja mahdolliseen veronkorotukseen. Lisäksi asian selvittämättä jättäminen voi käytännössä lisätä riskiä siitä, että henkilöön ja henkilön omaisuuteen kohdistetaan pakkokeinoja ja turvaamistoimia.
Veroprosessin ja rikosprosessin erot
Huomionarvoista on myös, että veroprosessi ja rikosprosessi erkanevat toistaan. On yleistä, että samassa asiassa käydään yhtäaikaisesti sekä veroprosessia hallintotuomioistuimessa että rikosprosessia yleisessä tuomioistuimessa.
Prosessit voivat erota toisistaan merkittävästi alkaen prosessin osapuolista. Hallintotuomioistuimessa verovelvollisena voi olla yhtiö mutta rikosprosessissa syytettynä ainostaan luonnollinen henkilö kuten yhtiön omistaja ja/tai vastuuhenkilö.
Lisäksi osapuolten selvitysvelvollisuus ja näyttökynnys eroavat huomattavasti. Veroprosessissa käsittely on lähtökohtaisesti kirjallista kun taas rikosprosessissa käsittely on suullista. Myös oikeudenkäyntikulujen korvaamisessa on merkittäviä eroja. Lisäksi päätöksillä ja tuomioilla ei ole suoraa oikeusvoimaa toiseen prosessiin eikä tulkintavaikutuskaan ole aina välitön.
Lopuksi
Verottajan selvityspyyntöön vastatessa tulee tunnistaa ja arvioida myös rikosprosessin mahdollisuus. Yleensä on suositeltavaa käyttää kokenutta asiamiestä erityisesti, jos tulon ilmoittamisen osalta on epäselvyyttä ja/tai jos taloudellinen intressi on merkittävä.