Verohallinnon uudet valvontakeinot ja yleisen taloudellisen tilanteen heikkeneminen näkyvät verorikosten ja verovelan määrän kasvuna.
Verohallinto ilmoitti löytäneensä valvonnassaan vuonna 2023 yli 418 miljoonaa euroa ilmoittamattomia veroja (ks. lisää). Noin neljännes (vajaa 107 miljoonaa euroa) ilmoittamattomista veroista löytyi verotarkastuksissa. Erityisen merkillepantavaa on, että rikostapausharkintaan eteni kolmannes (29,6 %) kaikista verotarkastuksissa valvotuista tapauksista. Niin sanotussa harmaan talouden torjunnassa tehdyt tarkastukset etenevät jo lähes järjestäen rikosilmoitusharkintaan (2022: 87 %).
Verohallinnon uudet valvontakeinot, kuten kansainvälinen automaattinen tietojenvaihto, tehostunut kansainvälinen virka-apu, entistä laajemmat tietopyynnöt erityisesti pankeille ja muulle finanssialalle sekä digitaalisten alustojen uusi tiedonantovelvollisuus ovat tehostaneet verovalvontaa merkittävästi etenkin rajat ylittävissä tilanteissa.
Verotarkastusten ja muun verovalvonnan tehokkaan kohdentamisen lisäksi myös Verohallinnon rikosilmoituskynnys vaikuttaa laskeneen.
Verovelvollisille erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että verotuksen oikaisut verovelvollisen vahingoksi siirtyvät rikosilmoitusharkintaan myös taloudelliselta intressiltään varsin vähäisissä asioissa. Oikeuskäytännössä on tuomittu henkilöitä perusmuotoisesta veropetoksesta vältetyn veron ollessa vain noin tuhat euroa (ks. lisää).
Vältetyn veron euromäärää usein ratkaisevassa asemassa
Verohallinto on katsonut velvollisuudekseen jättää aina tutkintapyyntö tapauksista joissa, joissa odotettavissa on vankeusrangaistus. Lievemmissäkin tapauksissa asiassa tulisi viedä rikosprosessiin, jos teko on toistuva, se liittyy laajempaan rikoskokonaisuuteen tai siihen liittyy liiketoimintakieltovaatimus. Verohallinnon käsityksen mukaan toimenpiteistä ei voida koskaan luopua, jos on syytä epäillä törkeää veropetosta. Jos on syytä epäillä ns. perusmuotoista veropetosta (rikoslain 29 luku 1 §), toimenpiteistä voi luopua, jos odotettavissa oleva rangaistus tulisi olemaan sakkoa.
Verohallinnon jo poistuneen rikosilmoitusharkintaa koskevan ohjeen (dnro A8/200/2016) mukaan Oikeuskäytännön mukaan todennäköinen rangaistus voi olla vankeutta, jos vältetyn veron määrä on enemmän kuin 8.000 euroa. Rangaistuslajin valintaan voivat vaikuttaa myös muut seikat, joten euromääräinen raja ei ole täysin ehdoton, mutta liikkumavaraa ei ole huomattavan paljon: 16.000–20.000 euron suuruinen vältetty vero on oikeuskäytännön mukaan törkeä veropetos, jolloin toimenpiteistä luopuminen ei ole lain mukaan mahdollista.
Huomionarvioista on, että kyseiset vältetyn veron euromäärät eivät ole nousseet inflaation mukana. Tämä johtaa jo itsessään yhä useammin rikosprosessiin.
Lopuksi
Verorikosten raportoidun määrään räjähdysmäisestä kasvusta herää kysymys, onko kyseessä todella vain onnistunut verovalvonnan kohdentaminen vai verotuksen laajempi rikosoikeudellistuminen? Hankalia tulkintatilanteita syntyy myös verosäännösten ja rikosoikeudellisten periaatteiden, kuten itsekriminointisuojan, yhteensovittamisessa erityisesti tilanteissa, joissa on vielä epävarmaa erityisesti verovelvolliselle, siirtyykö verovalvontatoimena alkanut asia poliisin esitutkintaan.
Selvää on, että verotarkastusprosessissa ja Verohallinnon selvityspyyntöihin vastatessa tulee enenevästi huomioida myös rikosprosessin riski.